lauantai 8. joulukuuta 2012

No opittiinkos sitä jotain... ja entä unkaria?

Talvi tuli vihdoin! Lumi satoi ensin viime sunnuntaina, sitten suli melkein kokonaan, ja nyt tänään tuli uusi myräkkä. Hyvä saada pientä esimakua siitä, millaista sitten Suomessa on. Tosin täällä pakkasta oli tänään vain -2.



Tämän päivän jälkeen on jäljellä enää 11 päivää Unkarissa... Uskomatonta miten nopeasti aika on mennyt. Monet kaverit lähtee täältä jo ennen minua, joten nyt vietetään viimeisiä yhteisiä iltoja. Surettaa, mutta otan loppuajasta kyllä kaiken irti. Opinnotkin alkaa olla jo kasassa, sillä enää yksi koe sekä yksi taideprojektin esittely jäljellä. Minulla oli täällä loppujen lopuksi 5 kurssia, eikä niistä mikään ollut kovin työläs. Ryhmät oli ihanan pieniä.

- The Gothic and Fantastic in English Literature, MA, 5 op. Joka viikko luettiin lyhyt kirja tai muutama novelli, joista keskusteltiin tunnilla. Noin 12 henkeä kurssilla. Läsnäolopakko/suositus 80% luennoista (1,5h / viikko). Loppuessee 3000 sanaa.

- "Portraits of British Canonical Authors", joka vaihtuikin: Poetics of the Body in the Works of Seamus Heaney and Medbh McGuckian, MA, 3 tai 5 op (vielä epäselvää). Joka viikko luettiin 3-4 runoa, joista keskusteltiin tunnilla noin 8 hengen ryhmässä. Läsnäolopakko 80% luennoista (2,5h/viikko). Kaksi esseetä, molemmat 1800 sanaa.

- Introduction to Hungarian Culture and Literature, BA, 3 tai 6 op (vielä epäselvää). Luennot 1,5h/viikko, vaihtuvat luennoitsijat, ei läsnäolopakkoa. Ryhmä 4-8 henkeä opiskelijoiden aktiivisuudesta riippuen. Koekysymykset saatiin etukäteen ja viiteen kysymykseen kuudesta pitää kirjoittaa lyhyt vastaus - tämä koe on ensi viikolla. Ei läksyjä.

- Intermedia - Contemporary art, 4 op. Luennot olivat alkusyksystä ja ne kestivät 1,5-3,5 tuntia riippuen miten paljon opettaja innostui puhumaan ja näyttämään kuvia ja videoita. Kurssilla meitä oli vain 4 opiskelijaa. Lopun syksyä tehtiin taideprojekteja (minulla neulanreikäkamera), jotka esitellään joulukuun 17. päivä.

- Unkarin kielikurssi 3h/viikko, 9 op. Ei läsnäolopakkoa. Noin 15 hengen ryhmä, mutta välillä tunneilla oli paikalla vain 4 ihmistä. Läksyjä ja kirjoitelmia pitkin lukukautta, mutta niissä ei koskaan mennyt kovin kauan. Kirjallinen ja suullinen koe.

Eniten opin varmaan noilta syventäviltä kirjallisuuden kursseilta, joissa kirjoitin esseet. Ainakin Seamus Heaney on runoilijana tullut tutuksi ja tykästyin hänen runoihinsa tosi paljon. Samoin Medbh McGuckianista pidin, vaikka hänen runonsa tuntuivatkin tosi vaikeilta. Niin kauan kuin niistä voi nautiskella tunnelmoiden niin tykkään, mutta sitten kun pitää analysoida rivi riviltä niin nousee hiki pintaan. Kauhukirjallisuudesta opin paljon lisää ja teoria kytkeytyi kivasti teksteihin. Nyt osaa paremmin eritellä ja analysoida kyseistä genreä. Keskustelut kurssilla olivat erittäin antoisia.

Unkarin kirjallisuuden kurssi jäi aika hajanaiseksi, sillä jokainen luennoitsija piti vain kaksi luentoa ja sitten vaihtui, ja joka opettajalla oli todella erilainen tyyli. Osa pelkästään luennoi, mikä oli aika tylsää. Mutta oli tälläkin kurssilla hetkensä: parhaiten ehdottomasti jäi mieleen novellit ja näytelmät, joita luettiin eläytyen ääneen (huippuhauskaa, muutaman kerran naurettiin vedet silmissä!!). Lisäksi oli se hetki, kun yksi opettaja kannustuksen / painostuksen jälkeen lauloi meille kauniilla äänellään unkarin herkän ja hitaan kansallislaulun ("Himnusz"), joka on muuten aika poikkeuksellinen kansallislaulujen joukossa: se on rukous. Veti hiljaiseksi. Ja sai meiltä raikuvat aplodit.



Niin, ja tuo kielikurssi.  Kyllä minä olen täällä vähän unkaria oppinut, ja sen käyttöön on koko ajan vähän enemmän rohkaistunut. Tässä kaksi esimerkkiä, mitkä ovat hienoimpia hetkiäni unkarin kielen käytössä täällä. Nämä keskustelut siis kävin kokonaan unkariksi.

Kaupassa:
Minä: Anteeksi, puhutko englantia?
Myyjä: En.
Minä: Missä on kananmunia?
Myyjä: Tuolla, vihannesten ja hedelmien luona.
Minä: Kiitos. Ja onko teillä parmesaania? Italialaista parmesaania?
Myyjä: (vie minut oikealle hyllylle) Tässä.
Minä: Onko öö... Ei tämä... (käsieleitä, että haluan palana)?
Myyjä: Valitettavasti ei.
Minä: Okei. Ja missä on (lunttaan lapusta "szódabikarbóna") ruokasooda?
Myyjä: (osoittaa oikean hyllyn) Tuolla, mausteissa.
Minä: Kiitos oikein paljon.
Myyjä: Ei mitään, ole hyvä.


Taksikuski: Hyvää iltaa!
Minä: Hyvää iltaa.
Taksikuski: Minne mennään?
Minä: Haluaisin mennä Boszorkány-asuntolalle.
Taksikuski: Selvä. Jnsdjlkfndsljkfnadjlf (jotain käsittämätöntä)
Minä: Anteeksi, en ymmärrä. Puhun vain vähän unkaria.
Taksikuski: Aaa. Oletko opiskelija täällä?
Minä: Kyllä.
Taksikuski: Lääkiksessä?
Minä: En. Opiskelen kirjallisuutta ja unkarin kieltä.
Taksikuski: Mistä olet kotoisin?
Minä: Olen kotoisin Suomesta.
Taksikuski: Ahaa! Suomi ja unkari ovat sukulaiskieliä! (olen aika ylpeä että ymmärsin tämän)
Minä: Joo, niin!
Taksikuski: Äsh, tämä liikenne... Autoilijat nukkuvat! (ja ymmärsin tämänkin!!)
Minä: Mm-m.
Taksikuski: No niin, täällä ollaan. 900 forinttia.
Minä: 1100 forinttia, kiitos paljon!
Taksikuski: Kiitos! Hei hei! Hyvää viikonloppua!
Minä: Kiitos, hei hei!

Eniten käytän kiitosta, hyvää päivää ja heiheitä, mutta kaupungilla ja kahviloissa asiointikin yleensä onnistuu unkariksi. Monesti tosin tarjoilijat ja muut alkavat puhua englantia, kun huomaavat etten osaa unkaria kovin paljon, mutta on oikestaan ilahduttavaa törmätä ihmisiin jotka eivät osaa englantia. Silloin pääsee harjoittelemaan unkaria! Taksinkin sinnikkästi tilaan puhelimessa unkariksi, vaikka toisessa päässä sitten toisinaan vastaavat että "Thank you, bye bye" - eli ei se tainnut ihan unkarilaiselta kuulostaa.

Tällä viikolla täti ja setä kävi kylässä Suomesta, niin oli ihana vielä kiertää niiden kanssa kaikki lempikahvilat ja ravintolat. Étkező Street food & Wine bar veti kyllä tällä kertaa ylivoimaisesti pisimmän korren livemusiikin, erinomaisen ruoan ja juoman sekä mukavan tarjoilijan ansiosta. Sitä paikkaa tulee varmasti ikävä.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Aamutunnelmia, joulufiiliksiä ja lähdön haikeutta

Tänään oli ihana aamu: tehtiin amerikkalaisen Celian kanssa lettuja ja syötiin ne nutellan, banaaniviipaleiden ja tomusokerin kanssa. Lettujen paisto oli vähän haastavaa ensinnäkin siksi, että meidän kerroksen keittiö oli täynnä lasinsirpaleita humalaisten juhlijoiden jäljiltä (aargh!!) ja toisen kerroksen keittiöistä oli sähköt poikki. Kiivettiin siis kolmanteen kerrokseen kokkaamaan. Lastaa ei ollut, mutta käytettiin leivontanuolijaa, ja sillä saatiin joten kuten letut käännettyä. Kun letut oli valmiita, tajuttiin ettei meillä ole puhtaita lautasia kuin yksi, joten Celia söi lettunsa lautaselta ja minä söin leikkuulaudalta. Naapurihuoneesta Hedviga toi meille kahvia ja se oli tosi hyvää, vaikka olikin pikakahvia. Niin ja mukeja meillä ei ole ja lasitkin vähän vähissä, joten join sitten juomalasista kahvia ja viinilasista vettä. Ah, vaihtariopiskelijaelämä!!

Sää on vihdoin päättänyt kääntyä kunnolla syksyn puolelle ja pian varmaan saadaan talvikin tänne. Ulkona on +3 astetta, sateista ja sumuista. Pari viikkoa sitten täällä oli vielä joinain päivinä +17 ja kesäistä auringonpaistetta! Nyt näyttää tältä:

Pilvistä on...

...ja sumuista (tai likainen ikkuna).

Joulufiilis on säästä huolimatta jo saapunut! Lahjoista melkein puolet on jo hankittuna ja paketoituina. Muutama paketti lähtikin jo Suomeen täällä kyläilleen tätini mukana. Täti toi myös joulukalenterin, jeee! Tänne asuntolalle on meidän kerrokseen pystytetty (vähän surkea) joulukuusi, joka valitettavasti on päätynyt humalaisten juhlijoiden koristelun kohteeksi ja no - katsokaa itse. Toivottavasti vielä ennen joulua saadaan se nätimpään kuntoon.

"Kaunis" joulukuusemme.
Löysin suloista joulupaperia ja punaista paperinarua paketointiin.

Joulufiilistä on vielä lisännyt se, että tänne Pécsiin aukesi joulumarkkinat. En tiennyt yhtään, että täälläkin olisi, luulin että se on vain isompien kaupunkien juttu. Koko pääaukio, pääkatu ja myös alempi Kossuth-aukio ovat täynnä puisia kojuja (pikkumökkejä). Sieltä löytyy käsitöitä, kynttilöitä, ranskalaisia lettuja (crêpes), suklaita, karkkeja, hilloja, juustoja, viinejä, lämmintä punaviinijuomaa (mulled wine), unkarilaista pikkusyötävää... En ole vielä ehtinyt edes käydä joka kojulla. Pääaukiolle on pystetty iso joulukuusi ja sen valot sytytettiin nyt joulukuun alussa. Joululaulut soivat kaiuttimista ja välillä markkinoilla pyörii myös viulisti ja hanurinsoittaja viihdyttämässä ihmisiä livemusiikilla. Vähemmästäkin tulee jouluolo!

Silti vähän surettaa, kun tämä mahtava Erasmus-vaihto nimittäin päättyy kohta. Loppubileet pidettiin viime torstaina ja itku oli herkässä, kun tajusi, että minä lähden Suomeen ja ihmiset lähtee kotiin kuka minnekin ja niitä ei välttämättä näe enää ikinä. Onneksi osa ystävyyksistä varmasti säilyy ja jää elämään, ja sitten on ihania kyläilypaikkoja ympäri Eurooppaa ja Amerikassa asti.

Kaikkien ihanien muistojen lisäksi minulle jää myös viinipullonkorkit, joita olen kerännyt. Osan muistan ihan selvästi, että tämän viinin join juuri sinä iltana tiettyjen ihmisten kanssa. Niistä kokoan jonkinlaisen taulun tähän tyyliin (tämä tässä on kenkälaatikon kansi):


P.S Kuinka moni korkki on tokajilaista viiniä? ;)

maanantai 19. marraskuuta 2012

Asioita, jotka tekevät iloiseksi

Nyt on taas mennyt pitkä aika niin, etten ole mitään tänne kirjoittanut - hävettää ihan! Siksi ajattelinkin koota tähän postaukseen sellaisia asioita, mitkä ovat tehneet minut iloiseksi täällä tänä syksynä. Tässä siis minun hymyn, ilon ja naurun aiheita, ei mitenkään erityisessä järjestyksessä.

1. Vanhemmat kylässä
Äiti ja isi tuli käymään täällä 13.-16.10. Syötiin hyvin, kierreltiin kaupunkia, shoppailtiin, käytiin TV-tornissa, kirkoissa ja muita nähtävyyksiä katsomassa. Näytin yliopiston ja missä asun täällä. Vanhemmat tapasi mun ystäväporukan ja käytiin yhdessä kahvilla ja viinilasillisilla. Oli tosi mukavaa!

2. Karjalanpiirakat synttärilahjana Suomesta
Vanhempien mukana Suomesta tuli yllätyssynttärilahja veljeltä ja siskolta: rasiallinen itsetehtyjä karjalanpiirakoita. Niiden seuraksi löytyi sähköpostista onnittelulauluvideo. Kyllä lämmitti mieltä - ja maistui hyvältä :)

3. Poikaystävä kylässä ja Halloween-bileet
Lokakuun lopussa poikaystävä oli käymässä ja mentiin vaihtareiden Halloween-naamiaisiin. Poikaystävä pukeutui Clockwork Orange -elokuvan hahmoksi ja minä olin Katniss Hunger Games-elokuvasta. Minun hiukset oli päätä kiertävällä ranskanletillä, vyöllä oli leikkipuukko, selässä nuolikotelo, kädessä ruskeaksi maalattu jousipyssy ja takissa vielä mockingjay-pinssi.


4. Asuntolan ravintola
Asuntolan alakerrassa on ravintola, josta saa aivan superherkullisia voileipiä hintaan 150-250 forinttia eli 0,50-0,90 euroa. Ravintolan pitäjä on mukava nainen, joka ei osaa englantia, mutta sen kanssa onkin kiva asioida unkariksi. Toisinaan voileivät ovat ehtineet loppua iltapäivällä, mutta silloin tämä ihana nainen onkin tehnyt minulle oikein superleivän: halkaisee sämpylän ja laittaa väliin jotain mitä ravintolassa on lounaaksi tarjottu (kananfile, wienerschnitzel) ja salaattia, ja hinnaksi vain sata forinttia enemmän. Nams ja kiitos!

5. Korvapuustit ja maaesittely
Täällä on syksyn aikana joka keskiviikko maaesittelyilta (country presentation), jossa vaihto-opiskelijat esittelevät oman maansa kulttuuria ja ruokaa. Maaesittelyjä varten maat tekevät omasta maastaan kertovan videon sekä tarjoilevat maansa ruokaa ja juomaa videonkatselun jälkeen. Suomen maaesittely oli 24.10. yhdessä Kanadan ja Ukrainan kanssa. Suomalaispojat tekivät videon kunhan minä yhdessä toisen suomalaisen tytön kanssa hoitaisin ruokapuolen. Me sitten leivottiin edellisenä iltana 50 kpl korvapuusteja täällä asuntolan ahtaassa keittiössä samaan aikaan kun siellä kokkasi noin 10 muuta ihmistä. Pestiin pöytä 4-5 kertaa ennen kuin sillä uskalsi leipoa mitään ja käytettiin kaulimena tyhjää viinipulloa. Ainekset löytyi kaupasta, paitsi kardemumma, jonka minun vanhemmat toi Suomesta. Korvapuusteista ei tullut kaikkein kauneimpia, mutta erittäin maukkaita. Niiden lisäksi tarjoiltiin maaesittelyssä ruisnappeja, lakkahilloa paahtoleivän kera, Fazerin suklaita, kossua ja salmaria.


6. Tanssikurssi
Olen viettänyt puolitoista tuntia jokaisesta tiistai-illasta lattaritanssikurssilla. Nyt alkaa olla hallussa perusteet chachasta, rumbasta ja sambasta. On ollut ihana haastaa itsensä ja oppia uutta :)

7. Viini- ja lautapeli-illat ystävien kanssa
Tarvitseeko tätä paljon selittääkään? Olen tavannut täällä aivan ihania ihmisiä, joiden kanssa on mahtava istua iltaa valkoviinin ja lautapelien kera. Kiitos kaikesta täällä koetusta, vielä kuukausi tätä ihanuutta jäljellä!


maanantai 22. lokakuuta 2012

Matka Tokajiin

Huh, on kulunut pitkä aika kun viimeksi kerroin varsinaisia kuulumisiani - mitä täällä on oikein tapahtunut? Olen opiskellut, lukenut kirjoja, maistellut viinejä. Meillä on ollut hauskoja lautapeli- ja korttipeli-iltoja ystäväni Nolanin keskustakämpällä, sillä Nolan osti loistavan lautapelin Settlers of Catan. Vanhemmat kävi kylässä, mikä oli niin loistavaa, että ansaitsee oman blogimerkintänsä pian.

Yksi ehdoton kohokohta, joka on jäänyt tänne dokumentoimatta, oli viikonloppu 28.9.-1.10. jolloin olin Nolanin, Celian, Soyhanin ja Anan kanssa Budapestissa ja Tokajissa. Budapestissa oli ensin vähän jännittävää saapua hostellille, sillä sen ikkunassa oli valtava kyltti "Myytävänä!" - onneksi se oli sentään vielä toiminnassa. Perjantaina käytiin ihan hostellin vieressä olevassa House of Terror -museossa, joka oli aika vaikuttava ja ahdistava, käveltiin kaupungilla ja käytiin Budan linnassa. Näkymä mäen päältä oli upea, ravintolan kallista viiniä sen sijaan kuvailimme maultaan monimutkaiseksi ja vaikeaksi.


Minä ja Nolan syömässä jäätelöä Budapestissa. (Kuva: Celia Bradley)

Budapestissa illalla. (Kuva: Celia Bradley)

Lauantaiaamuna matka jatkui Tokajin viinialueelle, jossa majoituimme ihanaan kartanomaiseen taloon. Saimme sen omistajilta lainaksi neljän hengen polkuauton, jota piti tietysti kokeilla. Hauskaa oli, tosin kääntyminen oli hieman haastavaa. Nolan tutustui viinikellareihin sillä aikaa kun minä, Ana, Celia ja Soyhan tehtiin noin kolmen tunnin patikkaretki Tokajin viereiselle mäelle. Hiki, jano ja nälkä tuli, mutta maisemat olivat upeat. Illalla syötiin ravintolassa, itse herkuttelin pihvillä, ja sitten asettauduttiin meidän majoituskartanon kauniille parvekkeelle nautiskelemaan paikallisista viineistä yömyöhään. Royal Tokaj Áts Cuvée - olet vallannut sydämeni. Aamulla minä tarjouduin tekemään aamiaisen, joten kävelin itsekseni pariin kauppaan ja ostin leipää, hilloja, vettä, appelsiinimehua ja jääteetä, sekä hain grilliltä muovilusikoita ja -veitsiä hillon levittämiseen. Söimme kartanon pihalla ulkokatoksessa.

Minä, Soyhan, Ana ja Celia neljän hengen polkuautossa. (Kuva: Nolan)


Aamupala pihakatoksessa. (Kuva: Celia Bradley)

Sunnuntaina haluamamme juna oli täynnä, joten emme sitten päässeetkään takaisin Pécsiin sunnuntaina kuten alunperin oli tarkoitus. Juna-aikataulujen selvittely oli vähän haastavaa, sillä aseman työtekijä Tokajissa ei puhunut englantia. Yritimme päästä Pécsiin vielä hätäratkaisuna neljällä juna-vaihdolla, mutta junat olivat niin paljon myöhässä ettei sekään onnistunut. Käytimme junassa iPhone-sovellusta katsoaksemme missä olemme menossa, mutta sovellus luuli, että olemme menossa Budapestiin autolla, joten se kertoi meille koko ajan hädissään, että meidän on mentävä äkkiä pois junaradalta ja takaisin tielle ;) Jäimme Budapestiin vielä yhdeksi yöksi ja Soyhanin iPhonen ja netin ja hyvän tuurin ansiosta saimme majoitukseksi vielä ihanamman kämpän kuin ensimmäiseksi Budapest-yöksi. Suunnitelmien muutokset vähän stressasi, mutta loppujen lopuksi yksi extra-yö Budapestissa ei haitannut ollenkaan. Söimme iltapalaa, nukuimme pehmeissä sängyissä ja palasimme Pécsiin maanantaiaamuna junalla väsyneinä mutta onnellisina :)

torstai 11. lokakuuta 2012

Taideprojekti 3: Matchbox pinhole camera number 2

Vihdoinkin saatiin Soyhanin kanssa aikaiseksi tehdä uusi neulanreikäkamera ja otettiin filmillinen uusia kuvia! Oikeastaan tämä on jo kolmas kamera, jonka teimme. Kamera numero kaksi epäonnistui, sillä filmi jumittui ja repesi ennen kuin otimme yhtään kuvaa. Purimme sen kameran ja hyödynsimme sen osia tässä uudessa. Erilaista verrattuna ensimmäiseen kameraan on neulanreiän koko: se on nyt selvästi pienempi ja kuvat sen myötä tarkempia. Pohdimme onko reikä jopa liian pieni, sillä kuvista tuli nyt melko rajattuja, reunaa on paljon ja itse kuva on melko pieni. Uuden kameran myötä - ja myös ihan inhimillisten virheiden vuoksi kuvaustilanteessa - mokasimme tällä kertaa valoitusajoissa melko paljon. 36 kuvasta kymmenen oli melko onnistuneita, kuudessa näkyy edes jotain ja kymmenen oli käytännössä kokonaan valkoisia tai mustia. Se on niin tarkkaa, pitääkö luukkua auki esim. 2, 4 vai 6 sekuntia, ja aurinko ja valo pitää huomioida joka kuvaustilanteessa erikseen. Koko ajan oppii uutta.

Sää on ollut täällä melko pilvinen ja syksyinen, joten odottelimme kameran kanssa monta päivää parempaa säätä. Tänään onneksi oli aurinkoa ja kuvasimme noin tunnin ajan puistossa ja keskustassa. Kuvien erilaiset muodot muuten johtuvat skannauksesta ja siitä, miten rajasimme kuvat tietokoneella - paperikuvissa kaikki ovat samanlaisia. Tässä tuloksia:


Soyhan istumassa Spar-kaupan edessä.


Katukuva, Klimo György utca.
 
Katukuva, Petőfi utca.

Minä pääaukiolla (Széchenyi István tér).

 
Minä ja maisema Pécsissä.

Puistossa - kuva siten että minä makaan selälläni nurmikolla.
 
Ja tässähän minä makoilen.
 
Soyhan ja taustalla sadoittain lemmenlukkoja aitaan kiinnitettynä. Ne ovat hitti täällä Pécsissä!
 
 

Soyhan keltaista rakennusta vasten keskustassa. Ihan vain koska Soyhanilla oli keltainen paita.
 
 
Minä ja Soyhan katedraalin edessä. Melkeinpä parhaiten taitaa onnistua nämä yhteistyönä otetut kuvat, joissa Soyhan pitää kameraa ja minä avaan ja suljen luukun.
 
Luulen, että teemme vielä uuden kameran tai pari, mutta näistä kuvista joitain saatamme jo käyttää taidekurssin lopputyössä. Kommentteja otetaan ilolla ja mielenkiinnolla vastaan ;)

torstai 27. syyskuuta 2012

Taideprojekti 2: Viesti valokuvissa

Tässä toinen taideprojekti, joka syntyi täällä Pécsissä. Suurimman osan kuvista otti Ana, mutta mukana oli myös muita ihania avustajia. Kuvat lähetin eräälle erityiselle Suomeen <3











tiistai 25. syyskuuta 2012

Taideprojekti 1: Matchbox pinhole camera number 1



Päätin osallistua vielä yhdelle kurssille. Sen nimi on "Intermedia - Contemporary Art" ja siellä käsitellään uusien taidemuotojen kehitystä, aiheina mm. valokuvaus, elokuva, radio ja sarjakuvat. Kurssilla pitää lisäksi toteuttaa itse jokin taideprojekti. Yhtenä vaihtoehtona oli tehdä itse yksinkertainen filmikamera ja ottaa sillä kuvia. Innostuin tästä ja toteutin toisen kurssilaisen, turkkilaisen Soyhanin kanssa tulitikkuaskista ja filmistä kameran. Tämä on vasta ensimmäinen yritys eli pelkkä prototyyppi, jonka pohjalta teemme uuden paremman kameran ja opimme myös millainen valoitusaika on sopiva. Rakennukseen meni pari tuntia, valokuvaukseen toiset pari ja kehitys hoitui tunnissa. Oli tosin haastavaa selittää valokuvausliikkeessä jossa kukaan ei puhu englantia, että haluamme kuvat vaikka ne ovatkin utuisia ja tärähtäneitä. Lopulta meidät pyydettiin tiskin taakse tietokoneen ääreen ja keskustelimme kirjallisesti Google Kääntäjällä - ja saimme kuvat.

Tässä muutama kuva kameran rakennuksesta :) Ohjeet löytyvät muuten englanniksi http://www.matchboxpinhole.com/.

 
Tarvikkeet kameraan: kaksi filmirullaa (uusi ja käytetty, mutta meillä ei ollut käytettyä, joten ostimme kaksi uutta), tulitikkuaski, mustaa teippiä, nuppineula, viivotin, musta tussi, leikkuri, sakset, oluttölkki. Lisäksi lyijykynä.
 
 
Leikkasimme reiän tulitikkuaskin kylkeen ja kiinnitimme siihen oluttölkin palasen, jossa on pieni neulanreikä kuvien ottamista varten. Rakensimme luukun, jota avaamalla ja sulkemalla reiästä pääsee valoa filmille eli jonka avulla otetaan kuvat.
 

Haastavinta oli rakentaa "clicker" eli pieni väkänen, joka napsahtaa kun filmiä kiertää eteenpäin. Nämä klikkaukset laskemalla tietää, että siirtää filmiä sopivan verran. Meidän yksi kuvaruutumme oli 6 klikkausta.
 


Tässä kamera on jo melkein valmis: täysi filmirulla on kiinnitetty "valotiiviisti" tulitikkuaskiin. Tulitikkuaskin toinen puolisko työnnetään vielä paikalleen ja siinä näkyvä neliö on otettavien valokuvien kehys. Vasemmalla näkyy tyhjä (tyhjensimme sen) filmirulla, johon ottamamme kuvat menevät.
 
 
Valmis kamera takaa! Tyylikäs vai mitä ;)
 
 
Valmis kamera edestä, luukku auki.
 
 
Otimme kuvat aurinkoisella kelillä ja totesimme, että luukkua kannattaa pitää auki noin 1,5 sekuntia parhaan tuloksen saamiseksi. Ainoa miinus kamerassa oli, että teimme vahingossa liian ison reiän (niin pieneltä kuin se näyttääkin!), minkä vuoksi kuvista tuli hyvin epätarkkoja - tästä varoitettiin ohjeissa! No, parempi onni ensi kerralla. Teemme seuraavan kameran varmaankin jo lähipäivinä. Olin joka tapauksessa riemuissani jo siitä, että filmille tuli jotain. Olimme varautuneet siihen, että koko filmi on musta liian pitkän valoitusajan vuoksi ja tavoitteena oli 1-2 kuvaa joissa näkyy jotain. Tässä taiteellisia tuloksia tämän päivän kuvaussessiosta:
 
 





 

 
 
Ja tässä vielä koko filmi, ei se sentään musta ollut:

 
Pian luvassa päivitystä, kunhan teemme ja testaamme uuden kameran. Ja ehkäpä muitakin taiteellisia projekteja ilmestyy tänne...!